Rautasulfidilla tarkoitetaan yleensä rauta(II)disulfidia (FeS2), jolla on suhteellisen hyvä lämmönkestävyys.
Huoneenlämpötilassa rauta(II)disulfidi on suhteellisen stabiili. Kun se kuumennetaan tiettyyn lämpötilaan, se käy läpi hajoamisreaktion. Hajoaminen alkaa yleensä noin 500 asteessa, jolloin syntyy ferrosulfidia (FeS) ja rikkiä (S) reaktioyhtälön mukaisesti: FeS₂ → FeS + S. Lämpötilan noustessa rikki haihtuu ja rauta(II)sulfidi voi jatkaa reagoimista hapen ja muiden aineiden kanssa vielä korkeammissa lämpötiloissa.
Kemiallisen sidoksen näkökulmasta Fe-S-sidoksen lujuus varmistaa, että rauta(II)disulfidi säilyttää rakenteellisen vakauden tietyllä lämpötila-alueella. Teollisuudessa tätä lämpöstabiilisuutta hyödynnetään usein kalsinoimalla sopivissa lämpötiloissa rikin uuttamiseksi tai rautayhdisteiden tuottamiseksi. Yleisesti ottaen sillä on hyvä lämmönkestävyys tietyllä lämpötila-alueella, mutta kemiallisia muutoksia tapahtuu tietyn lämpötilan yläpuolella.